Kerrankin Suomeksi....(in Finnish for once...)

Kello on puoli yksi yöllä enkä saa taas kerran unta. Talo on hiljainen enkä kuule muuta kuin kolme vuotias Niko poikani joka kuorsaa tyytyväisesti huoneessani.

Lauantaina sato vettä melkein koko päivä. Englannissa sade ei ole normaalisti juhlanaihe koska siellä sataa niin paljon ympäri vuoden. Mutta minusta tämän viikonlopun sade täällä Somerolla on ollut toivon merkki että ehkä kevät on sittenkin viihdoin tulossa tänne Somerolle.

Muita merkkejä myös löytyy. Orava tulee taas päivittäin meidän puutarhan puuhun, linnut laulavat iltaisin myöhään  ja yön pimeys ei tule kuin vasta sen jälkeen kuin meidän pienet lapset ovat jo nukkumassa. Nurmikko alkaa paljastua lumen alta ja tuntuu siltä, että kevät on oikeasti jo nurkan takana.

Teeriharjun päättäjäiset tarkoittaa myös Esakallion avajaiset. Se on varma asia, että ensi perjantaina paikka tulee olemaan ihan täynnä kun tanssijat ympäri maata tulevat juhlimaan uuden tanssikauden alku.

Meidän perheessä on ollut viime vuoden aikana paljon haasteita ja myös isoja muutoksia. Mutta pitkän odotuksen jälkeen nyt minulla ja lapsilla on ihana uusi koti, huonekalut ovat viihdoinkin paikalla, musiikki soi ja olohuoneessa tanssitaan. Tässä talossa olemme päättäneet pitää kiinni toivosta että jotain vielä parempaa on jossain vaiheessa tulossa.

Tiedän että melkein jokaisessa perheessä on omat haasteet olemassa. Juuri sen takia on tärkeä löytää ne aurinkoiset hetket sieltä mistä niitä saa. Toivon teille kaikille aurinkoa tulevalle viikolle, sekä henkisesti että kirjaimellisesti - erityisesti rakkalle ystävällemme Anjalle joka on ollut minulle kuin vara äiti lapsuudesta lähtien. Halauksia  ja voimia sinulle. Kyllä ne aurinkoiset päivät alkaa jo näkyä. Nyt kuin uusi viikko taas alkaa, pidetään juuri siitä ajatuksesta lujasti kiinni.