Yritys Suomeksi

Tässä kaksi faktaa. Ensimmäinen on se, että tykkään todella paljon asua Suomessa. Toinen on että rakastan kirjoittaa. Mutta yhdistelmä näistä kahdesta asiasta, siis kirjoittaminen suomeksi, minua kauhistuttaa. Se on vaikeaa, enkä sitä osaa.  Sen lisäksi mielestäni maailmassa löytyy kahdenlaisia ihmisiä. Ne jotka käyttävät sanoja vain siitä syystä että he saisivat jonkin viestin perille.  Ja sitten löytyy taas ne, joille on erittäin tärkeää että he käyttävät juuri sitä oikeaa sanaa joka kuuluu just siihen tarkoitukseen  ja viestittää täsmällisesti sen, mitä kirjailija haluaa viestittää muille. Valitettavasti kuulun siihen toiseen ryhmään.  Englanniksi tämä ei ole niin iso ongelma, koska onneksi sanavarasto löytyy, ja sieltä voin poimia juuri sen sanan joka kuuluu mielestäni tilanteeseen. Sen sijaan suomeksi se aiheuttaa semmoista turhauttumista ja tuskaa että en edes viitsi yrittää kovinkaan paljon. Tämä on virhe, ja myönnän sen, mutta olen siinä mielessä aika perus suomalainen (en tarkoita sitä puoluetta!). Jos teen jotain, niin haluan tehdä sen hyvin.  Tehdä tietoisesti virheitä aiheuttaa mielipahaa. Se, että en osaa niitä korjata on vielä pahempi.  Häpeän koska en osaa.

Samanaikaisesti sanon kaikille mun englannin oppilaille että parempi on, että yrittää ja tehdä virheitä kuin se, että ei yritä ollenkaan. Uskon aidosti siihen, joten nyt on kai minun vuoroni ottaa tämä sama riski.

Monet ovat sanoneet että olisi kivaa jos joskus blogista tulisi jotain suomeksikin. Totta kai olisi. Ollaanhan me Suomessa ja täällä puhutaan suomea. En ole tehnyt kuitenkaan tähän asti asian eteen mitään koska pelkään kirjoittaa suomeksi. Kuitenkin, jostain kumman syystä, tänään löysin rohkeutta siihen. Tänään yritän, vaikka onkin vaikeaa.

Ja nyt sitten teidän vuoro.

Joensuuntiellä on Kukkakauppa nimeltään Kauppi. Se on puistoa vastapäätä.  Jos käyt siellä tänään, niin sieltä saat ilmaisen kukan. Ehtona on se, että annat sen jollekin että tämän henkilön päivä piristyisi. Muuta syytä ei tarvitse olla. Tämä henkilö voi olla kuka tahansa...ystävä, puoliso, sukulainen, naapuri tai ihan tuntematon henkilö. Idea on vaan se, että käytetään yksi kukkakimppu niin, että monet saavat siitä jotain iloa, eikä vaan yksi ihminen.

Toivon että tästä tuli jollain tavalla selvä. Pyydän jo etukäteen anteeksi virheistäni koska niitä kyllä on, mutta ainakin yritin! Nyt menkää hakemaan kukka ja tehdään tästä hymypäivä Somerolla.

Hauskaa Viikonloppua!